Prosessikemia
Prosessikemian tutkimuksessa keskitytään rikastusprosesseissa tapahtuvien fysikaalis-kemiallisten vuorovaikutusten tunnistamiseen ja seurantaan.

Eri prosessivaiheiden (mm. jauhatus, vaahdotus, liuotus) mineraalilietteissä tapahtuvien sähkö- ja pintakemiallisten ilmiöiden vaikutus rikastustuloksiin voi olla varsin merkittävä.
Keskeisiä tutkittavia ilmiöitä ovat kemikaaliadsorptio, pH, hydrofobisuus sekä mineraalilietteissä ja mineraalien pinnoilla tapahtuvat hapetus-pelkistysreaktiot. Jokaisella mineraalilla on optimivaahdotusalue, joten niiden selektiiviseen erottamiseen voidaan vaikuttaa säätämällä ja valvomalla lieteolosuhteita.
Prosessikemian resurssit:
- Sähkökemialliset mittaukset (mineraalielektrodit, redox, pH)
- Hydrofobisuus ja pintajännitys (kontaktikulmamittaukset, dynaamiset ja staattiset pintajännitysmittaukset)
- Pintatutkimus (kvartsikidemikrovaaka (QCM)
- Pienoisvaahdotus
- Viskositeetti
- Prosessivedet (ioni- ja kemikaalipitoisuudet)