Vanhat kaivannaisjätealueet ovat pitkäaikainen uhka ympäristölleen. Miten kunnostamista ja riskinarviointia parannetaan tutkimuksella?
Suomessa on useita vanhoja kaivannaisjätealueita suljettu tai hylätty aikanaan tavalla, joka aiheuttaa merkittävän ja pitkäaikaisen riskin alueen ympäristölle. Erityisesti läheiset vesistöt ja herkät luontoalueet ovat vaarassa haitta-aineiden kuormituksen seurauksena. Vanhojen kaivannaisjätealueiden kunnostamiseen ja riskienhallintaan on kehitetty menetelmiä jo vuosikymmenen verran, vaikuttavuutta arvioidaan nyt kohdekohtaisissa tutkimuksissa.
Kaivosalan kehitys kohti ympäristötietoisempaa ja vastuullisempaa toimintatapaa on edistänyt kaivannaisjätteiden hallintamenetelmien kehitystä, painopisteen hiljalleen siirtyessä kaivostoiminnan ympäristövaikutusten vähentämiseen, sosiaaliseen toimilupaan sekä turvallisuuden vahvistamiseen. Aiemmin Suomessa kaivoksia on usein hylätty, tai suljettu menetelmin, jotka eivät vastaa nykyisiä ympäristö- ja turvallisuusvaatimuksia.
Vanhojen kaivannaisjätealueiden tutkiminen sai Suomessakin lisäpontta EU:n kaivannaisjätedirektiivistä, joka velvoitti jäsenvaltioita kartoittamaan kaikki suljetut ja hylätyt kaivannaisjätealueensa toukokuuhun 2012 mennessä. Euroopan tasolla tarvetta vauhditti muun muassa Romanian ja Espanjan kaivannaisjäteonnettomuudet, joissa vanhat rikastushiekka-altaiden padot sortuivat ja aiheuttivat laajoja ympäristötuhoja. Suomessa muistetaan vastaavanlainen onnettomuus toiminnassa olleessa Talvivaaran kaivoksessa vuonna 2012.
Kriteereinä tässä EU:n laajuisessa kartoituksessa oli luetella erityisesti kohteet, joista aiheutuu vakavia haitallisia vaikutuksia ympäristöön tai joista mahdollisesti lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä aiheutuu vakavaa uhkaa ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Tämä on ollut myös lähtökohtana ympäristöministeriön rahoittamille KAJAK-hankkeille, joissa on viimeisen kymmenen vuoden aikana kartoitettu Suomen kaivannaisjätealueiden tilannetta. Ensimmäisessä KAJAK-projektissa tuotettiin ympäristöviranomaisten päivittyvä listaus kohteista Suomessa. Jatkoprojekteissa listattuja kohteita tutkittiin tarkemmin ja niiden pohjalta tuotettiin viranomaisille ja toimijoille suunnattu opas vanhojen ja hylättyjen kaivannaisjätealueiden riskinarviointiin.
Vanhat kaivannaisjätealueet uhkaavat varsinkin vesistöjä
Rikastushiekka-altaiden lisäksi sivukivialueet voivat myös kuormittaa alapuolisia vesistöjä vielä vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja, kaivostoiminnan päättymisen jälkeen. Vesistökuormitus ja sen vaikutukset kasvillisuuteen ja eliöstöön ovat yksi suurimpia kaivannaisjätealueiden ja kaivostoiminnan ympäristöhaittoja. Kuormitus on seurausta kaivannaisjätteiden rapautumisesta ilmakehän hapen ja sateiden vaikutuksesta. Tämä prosessi mineraalien hapettumista edistävän bakteeritoiminnan kanssa voi synnyttää hapanta kaivosvalumaa ja haitta-ainepitoisia valuma- ja suotovesiä.
Ongelmallisimpia ovat metallimalmikaivokset, joissa on korkea sulfidimineraalien pitoisuus. Pintavesien lisäksi myös pohjavedet voivat kontaminoitua. Vesien kemiallisten ja fysikaalisten muutosten lisäksi vanhat kaivannaisjätealueet voivat kuormittaa ympäristöä pölyämällä tuulen vaikutuksesta tai muodostaa esimerkiksi sortumariskin ja maisemallisen haitan.
Mitä pitäisi ottaa huomioon riskinarvioinnissa ja kunnostamisessa?
Riskienhallinnassa on tärkeää tunnistaa, kuvata ja määritellä kaivosympäristön riskit ja nykyiset ympäristövaikutukset, sekä pyrkiä mallintamaan vaikutusten kehittyminen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Alueen geologia ja muut ympäristöolosuhteet, kuten vesistöjen läheisyys tai luonnon herkkyys, ovat aina erityisiä. Tämän vuoksi jokaisesta alueesta tulee muodostaa käsitteellinen malli, jossa huomioidaan kohdekohtaisesti niin päästölähteet (kaivannaisjätealueet), kulkeutumisreitit (ojat, purot, kallioperän rakovyöhykkeet, tuulen voimakkuus ym.) kuin vastaanottajat (ihminen, eliöstö, kasvillisuus).
Kunnostuksen tulisi perustua parhaisiin ympäristökäytäntöihin (BEP) ja parhaaseen saatavilla olevaan tekniikkaan (BAT) sekä ottaa huomioon toteutuksen kannattavuus perustuen kustannus-hyötysuhteeseen. Kunnostuksessa on olennaista tunnistaa haluttu haitallisten aineiden (pitoisuus)taso ja selvittää, miten tämä taso saavutetaan ympäristönäkökulmien ja taloudellisten kriteerien osalta parhaiten. Kunnostusta suunniteltaessa tulisi huomioida, että kustannuksia muodostuu myös mahdolliselle jälkihoidolle ja monitoroinnille, joiden avulla selvitetään kunnostuksen toteutuksen onnistumista.
Kunnostuksen tarvetta selvitetään kohdetutkimuksella
Vanhojen ja suljettujen kaivosten kartoituksen, toimenpidearviointien ja opaskirjan lisäksi Geologian tutkimuskeskus on toteuttanut kohdetutkimusta Orijärven kaivosalueella. Alueelta on otettu muun muassa lukuisia vesinäytteitä veden kemiallisen laadun selvittämiseksi sekä mitattu veden fysikaalisia parametrejä ja virtaamia. Tulosten pohjalta on pystytty arvioimaan vesistöön kohdistuvaa kuormaa ja ympäristövaikutuksia. Vesinäytteitä on otettu useista alueen puroista, mutta myös järvivedestä sekä avolouhoksesta.
Lisätietoa
Ohjeistus suljettujen ja hylättyjen kaivannaisjätealueiden kunnostustarpeen arviointiin
Ota käyttöön opas kaivannaisjätteiden ja kaivannaisjätealueiden hallinnasta
