Levänluhdan korujen metallien tutkimuksella uutta tietoa rautakauden vaihdantaverkostosta
Helsingin yliopiston arkeologien ja Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) tutkijoiden yhteinen tutkimus paljasti uutta tietoa Suomen rautakautisten korujen raaka-aineena käytetyn kuparin alkuperästä.
Tutkimuskohteena oli Levänluhdan rautakautinen vesikalmisto, joka on yksi Suomen kuuluisimmista arkeologisista kohteista. Levänluhdassa sijainneeseen lampeen haudattiin rautakaudella lähes sata vainajaa, joilla oli mukanaan kupariseoksesta, pronssista tai messingistä valmistettuja ranne- ja kaulakoruja.
Korut on todennäköisesti valettu suomalaisissa korupajoissa, sillä ne edustavat Suomen rautakauden aikaisia korutyyppejä. Kotimaisia kuparimalmeja ei tunnettu rautakaudella, joten niiden valmistamisessa käytetty raaka-aine ei kuitenkaan todennäköisesti ollut Suomesta peräisin.
Tutkimuksessa selvitettiin Levänluhdan pronssi- ja messinkikorujen alkuperää vertaamalla esineiden geokemiallista koostumusta ja lyijyisotooppisuhteita Suomesta, Ruotsista ja muualta Euroopasta tunnettuihin kuparimalmeihin.
Tähän asti on oletettu rautakaudella käytetty kuparin olevan peräisin Etelä-Skandinavian kuparimalmeista. Ruotsista löytyneiden arkeologisten metallilöytöjen kuparin on todettu olevan ulkomaista tuontia, joten tulkintaa on alettu kyseenalaistaa.
Tutkimuksessa käytettiin ensimmäistä kertaa lyijyisotooppi tutkimusta Suomesta löydettyihin kupariesineisiin. Tulokset osoittavat, että esineissä käytetty kupari ei ole peräisin Suomesta tai lähialueilta, vaan se on kulkeutunut Suomeen pitkiä vaihdantaverkostoja pitkin. Lyijyisotooppisuhteiden perusteella esineissä käytetty kupari on peräisin Kreikan ja Bulgarian alueen kuparimalmeista. Nämä alueet olivat pronssi- ja rautakaudella suuria kuparin tuottajia. Tutkimuksen perusteella Suomi voidaan liittää Euroopasta tunnettuun laajaan kuparikaupan ilmiöön.
Hanke oli Emil Aaltosen säätiön rahoittama.
Tutkimus on julkaistu Journal of Archaeological Science: Reports -lehdessä
Tiedote: Levänluhdan korut liittävät Suomen eurooppalaiseen vaihdantaverkostoon