4 Vastaukset ”Hiilineutraalia geotermistä energiaa Muhos-muodostumasta”

  1. Lauri J. Pesonen

    Hyvä Muhostiimi
    Mielenkiintoinen juttu tuo Muhoksen geotermiikka. Kolme kysymystä:
    1. Onko Muhosmuodostumasta saatu uusia ikiä vai onko usein mainittu ikä 1.3 Ga yhä voimassa?
    2. Missä sijaitsevat Muhosmuodostuman kairasydämet….uudet? ja vanhat??
    3. Onko Muhosmuodostuma missään paljastuneena (in-situ-tilassa kuitenkin)?
    t. Lauri, ent. GTK:lainen

  2. Tutkin aikanaan Muhoksen savikiven keraamisteknisiä ominaisuuksia; se olisi kelvollista raakaa-ainetta esim. tiiliteollisuudelle. Näytemateriaalia löytyi esim. siltapilareiden kairauspaikoista ja jonkin verran irtokivinä soraesiintymissä.
    Silloisen tiedon mukaan paljastumia ei ollut ja maapeitteet olivat ohuimmillaankin n. 10 m paksuisia ( nuoria savia ).
    Tutkimukseni on julkaistu sarjassa: Turun yliopiston julkaisuja, Sarja C, osa TOM. 68 ( toim. Veikko Lappalainen ja Heikki Papunen ).

  3. Lauri J. Pesonen

    Martti Romun huomio on ”oikeilla jäljillä”. Voisin kuvitella että uusien tieleikkausten, rakennustyömaiden, ja vastaavien työkohteiden kohdalla saattaisi hiekka(savi-) kiven esiintymä olla paljastuneena.
    Mutta enpä ole saanut vastauksia noihin muihinkaan kysymyksiin koskien Muhosmuodostumaa….paitsi Martti Romun vastaus.
    Odottelen vastauksia. Muodostuman ikä nimittäin on globaalin geologian ja geofysiikan kannalta tärkeä: jos se on tuo 1.3 Ga.
    t. Lauri Pesonen lauri.pesonen@helsinki.fi

  4. Annu Martinkauppi

    Hei, kiitos mielenkiinnostanne Muhos-muodostumaa kohtaan.
    Muodostuman iäksi on haarukoitu 1 400–1 200 miljoonaa vuotta. Radiometrisen iänmäärityksen mukaan ikä olisi n. 1300 Ma (Simonen, 1960) ja mikrofossiilitutkimuksen mukaan n. 1200 Ma (Tynni & Uutela, 1984). Muodostuman ikää on yritetty selvittää mm. geokemian, mikrofossiilitutkimusten ja sedimentologisen fasies-analyysin avulla. Solismaa (2008) selvitti pro gradu -tutkielmassaan Hailuodon ja Muhoksen muodostumien sedimentologiaa ja stratigrafiaa. Siira (2017) tutki väitöskirjatyössään mm. Lumijoen Muhos-muodostuman hiekka- ja savikivialueen järvialtaan kehityspiirteitä geokemian ja piilevätutkimusten avulla. Löytyisiköhän näistä tuoreemmista julkaisuista tietoa ikä -asiaan.

    Muhos-muodostuma piilee paikoin hyvinkin paksujen maapeitteiden alla eikä kiviaineista ole juurikaan näkyvillä. Ainoa paikka, missä se on paljastuneena, on Lemmenpolku Muhoksella, Pyhäkosken voimalaitokselta n. 1,2 km alavirtaan. Siellä muodostumaa on paljastuneena Oulujoen vesirajassa soramaisena sedimenttikivenä, konglomeraattina, joka on välikerroksena savikiven ja graniittisen peruskallion kontaktissa.

    Sedimenttikiven läpi on syväkairattu muutamissa kohdissa eri puolilla Muhos-muodostumaa. Havainnollinen kuva (kuva 8) kairauspaikoista löytyy esimerkiksi oheisesta julkaisusta https://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/k21_42_2009_56.pdf Nykytiedon valossa savikiveä on paksuimmillaan Limingan Tupoksessa (Tupos 001 edellä mainitun raportin kuvassa 8), jossa se ulottuu 977 m syvyyteen saakka. Kyseinen reikä avattiin uudelleen syksyllä 2020 ja siinä ollut tukos poistettiin. Reiän lämpötila luodattiin pohjalle saakka. Reiästä on tarkoitus tehdä myös pohjavesi- ja mikrobitutkimuksia sekä kaasunäytteenottoa. GTK on kairannut muissa yhteyksissä useammassakin kohtaa muodostuman alueella, joista osa päättyi kallioon (kalliovarmistus).