Digitalisaation trendi haastaa mineraalivarannot
Mineraalivarantojen näkökulmasta katsottuna nykyinen digitalisaation trendi on haastava: arvokkaita metalleja käytetään tuotteissa, joiden elinkaaret lyhenevät ja määrät kasvavat jatkuvasti. Yhteiskunnan uusiin teknologioihin ja toimintoihin tarvitaan lukuisia erikoismetalleja. Tuotteet ovat kompleksisia ja niissä saattaa olla 50‒80 eri alkuainetta, mikä paitsi rasittaa primäärituotantoa myös vaikeuttaa tuotteiden kierrätystä.
Viime vuonna GTK tutki digitalisaation raaka-ainekulutusta yhdessä Teknologian tutkimuskeskus VTT:n, Suomen ympäristökeskus SYKEn sekä Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran kanssa. Tutkimusprojektissa käytiin läpi älypuhelimiin ja -televisioihin tarvittavien mineraalien ja metallien arvoketju niiden louhinnasta aina kierrätykseen asti. Tavoitteena oli löytää keinoja edistää raaka-aineiden parempaa kierrätystä.
Tuotesuunnittelu avainasemassa
Metalleja on periaatteessa mahdollista kierrättää loputtomasti ilman, että niiden ominaisuudet tai suorituskyky menetetään. ICT-laitteilla tämän loputtoman kierron saavuttamisessa on kuitenkin merkittäviä haasteita. Useita raaka-aineita käytetään pieniä määriä ja kompleksisissa metalliseoksissa, joten metallien talteenotto ja kierrättäminen on kallista, energiaa tai resursseja kuluttavaa tai jopa mahdotonta.
GTK:n johtamassa tutkimuksessa havaittiin, että tuotesuunnittelulla on äärimmäisen tärkeä rooli tuotteen kierrätettävyydessä. ”Kierrätettävyys tulee ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa valmistamalla metalliseoksia, joista myöhemmin saadaan metallit eroteltua kierrätykseen. Luonnollisesti tärkeää on myös, että itse laitetta voidaan käyttää mahdollisimman pitkään ja se olisi myös korjattavissa”, sanoo GTK:n erikoisasiantuntija Toni Eerola, yksi tutkimuksen kirjoittajista.
Myös vähentämällä kulutustamme, tukemalla korjauspalveluita sekä parantamalla keräys- ja kierrätysjärjestelmää vähennämme mineraaleihin kohdistuvaa taakkaa.
Kierrätys kattaa vain murto-osan raaka-ainetarpeesta
Kierrätyksellä voi kuitenkin kattaa vain murto-osan raaka-aineiden kysynnästä, joten raaka-aineiden turvaamiseksi tarvitaan vastuullista kaivostoimintaa. On tärkeää, että metalleja ja komponentteja tuotetaan maissa, joiden yhteiskunnallinen ja ympäristölainsäädäntö on tiukkaa, hiilidioksidipäästöt mahdollisimman pieniä sekä tarjonta jatkuvaa ja joustavaa.
Suomessa tuotetaan useita digitalisaatiossa käytettyjä raaka-aineita ja käynnissä on muihin tarvittaviin raaka-aineisiin liittyviä kaivoshankkeita. Kaivostuotantoa ja metallivarantoja on mm. kromista, koboltista, kullasta, nikkelistä, palladiumista ja platinasta. Kun otetaan huomioon metallinjalostamoiden ja sulattojen tuotanto, Suomen merkittävyys kasvaa koboltin, nikkelin, palladiumin ja platinan osalta. Lisäksi Suomessa on hyödyntämättömiä raaka-ainevarantoja, joista voisi saada useita sellaisia digitalisaatiolle tärkeitä raaka-aineita, joita tarvitaan vain pieniä määriä. Tällaisia ovat esimerkiksi antimoni, beryllium, grafiitti, hafnium, litium, mangaani, niobium, skandium, hyvin puhdas pii ja tantaali.
Digitalisaatio kilpailee pitkälle samoista raaka-aineista vihreän energiasiirtymän kanssa: samoja raaka-aineita käytetään myös sähköautojen akuissa, aurinkokennoissa ja tuulivoimaloissa. Laajentuva digitalisaatio vaatii puolestaan lisää energiaa, mikä kasvattaa uusiutuvien energiamuotojen ja raaka-aineiden kysyntää. Kysyntä kohdistuu pitkälti EU:n listaamiin kriittisiin raaka-aineisiin.
Lue lisää
Digitalisaatio ja luonnonvarat -tutkimus
Vuoden 2021 vastuullisuusraportistamme voit lukea lisää siitä, kuinka GTK edistää mineraalien kestävämpää käyttöä.
